Eilen illalla kävin ystäväni kanssa Tuusulassa Koiramäen pajutallilla. Siellä on aivan ihana tunnelma näin joulun alla.
Me käym me joulun viettohon
taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme
me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen,
mi taivaisen tuo kirkkauden?
Nyt joululaulut kaikuu yössä taas,
ja kynttilät ne loistaa valoaan.
On aika rakkauden, se täyttää jokaisen;
oi jospa aina joulun aika ois.
Pakkasyö on ja leiskuen, Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan kiskoo
Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta
Ladosta tulee, hankeen jää, harmaana uksen suuhun
Vanhaan tapaansa tirkistää, kohti taivasta, kuuhun
Katsoo metsää, min hongat on, tuulen suojana kartanon
Miettivi suuntaan sataan, ainaista ongelmataan
"Ei, tätä ymmärtää en voi. Ei, tää pulma on vasta."
Heittää tapaansa järkevään, taas jo pois, nämä vaivat nään
Lähtee toimeen ja työhön, lähtee puuhiinsa, yöhön
Lammasten luo käy karsinaan, makuulla tapaa ne ukko
Kanat jo katsoo pienallaan, istuu ylinnä kukko
Kopissa vahti hyvin voi, herää ja häntää liehakoi
Tonttu harmaa ja nuttu, vahdille kyllä on tuttu
Tonttu, puoleksi unissaan, ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii minne se vienee, missä sen lähde lienee
